Pilkusta asiaa – avoin keskustelutilaisuus suomen kielen merkityksestä ja asemasta tieteen ja tutkimuksen kielenä

Hybriditilaisuus Janne Saarikiven kanssa tiistaina 6.11.2023 klo 18: TEKin Tohtori-kokoustila Pasilassa ja Teams

Tervetuloa TEKin kerho Pilkun järjestämään keskustelu- ja esitelmätilaisuuteen maanantaina 6.11.2023 klo 18 Tekniikan akateemiset TEKin Tohtori-kokoustilaan (Ratavartijankatu 2, Helsinki) tai Teamsiin. Kaikki aihepiiristä kiinnostuneet ovat lämpimästi tervetulleita; ilmoittautumiset kahvitarjoilua varten pyydämme viimeistään 1.11.2023 mennessä: https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSeKQi2C1M7QBQJvQ8q1dJRXn-UmOR80jus4VyA7PmMwTvr-vg/viewform .

Illan asiantuntijapuheenvuoron pitäjäksi ja keskustelunavaajaksemme on lupautunut dosentti, kielitieteilijä ja tietokirjailija Janne Saarikivi. Hän on toiminut mm. Helsingin yliopiston Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksen professorina. Saarikivi on myös kolumnisti ja ahkera yhteiskunnallinen keskustelija. Keväällä 2023 hän laati opetus- ja kulttuuriministeriön asettamana selvityshenkilönä selvityksen kansalliskielten asemasta yliopistoissa.

Tilaisuudessa Saarikivi kertoo selvitystyönsä tuloksista, suomen kielen asemasta tieteen ja tutkimuksen kielenä sekä sen merkityksestä luovuudessa. Lopuksi pohdimme yhdessä suomenkielisen tekniikan alan sanaston ja kirjallisuuden merkitystä nyt ja tulevaisuudessa.

Keskustelu- ja esitelmätilaisuus on järjestyksessään toinen TEKin suomen kielen kerho Pilkun Pilkusta asiaa -luentotilaisuuksien sarjassa, jonka ydinteemana on rakkaus suomen kieleen ja tekniikkaan.

Tervetuloa mukaan!

https://www.teos.fi/Saarikivi+Janne

---------------

Martti Annanmäki                                                                                                                                 5.12.2023

Suomen kielen asema tieteen ja tutkimuksen kielenä: esitelmä TEKin kerho Pilkun tilaisuudessa 6. marraskuuta 2023.

Janne Saarikivi on yhdessä Jani Koskisen kanssa tehnyt selvityksen yliopistojen kielivalinnoista ”Monikielistä sivistystä vai englanninkielisiä ratkaisuja? Selvitys on tehty Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta, ja se on julkaistu OKM:n julkaisusarjassa numerolla 2023:24. Pilkun tilaisuudessa Saarikivi kertoi selvityksen tuloksista.

Tiivistelmä

UIkomaalaisten opiskelijoiden ja henkilökunnan määrä on yliopistoissa lisääntynyt. Erityisesti ovat lisääntyneet englanninkieliset maisteriohjelmat. Myös suomenkielisiksi ilmoitetuissa ohjelmissa on paljon englanninkielistä opetusta. Lähes 90 % väitöskirjoista ja 40 % graduista tehdään englanniksi.

Kolmanneksella opiskelijoista kansalliskielinen opintopolku katkeaa kandidaatin- ja maisterintutkinnon välissä. Aalto-yliopistossa englanniksi opettaminen ulottuu laajana jo kandidaattiopintoihin. Lainvalvontaviranomaisten päätökset oikeudesta kansalliskieliseen opiskeluun eivät ole muuttaneet tilannetta.

Opiskelijakysely ilmensi tyytymättömyyttä tilanteeseen. 38 % suomenkielisistä ja 74 % ruotsinkielisistä vastaajista haluaa enemmän kursseja äidinkielellään. Mikäli mahdollista, yli 80 % haluaisi kurssin äidinkielellään.

Selvityksen suosituksiin kuuluvat selkeät linjaukset oikeudesta opiskeluun suomeksi ja ruotsiksi. Siinä ehdotetaan kielitaitovaatimusta ja opiskelujärjestelyjä ulkomailta rekrytoiduille opettajille, kansalliskielisestä tutkimuksesta palkitsemista ja suomenkielisissä opintoohjelmissa koulutettavien määrän kirjaamista yliopistojen tulossopimuksiin.

Kansainvälisten opiskelijoiden määrän kasvaessa yliopistoissa on lisättävä suomen kielen opetusta ja monikielisyyttä. Muuten edessä on kansalliskielten marginalisoituminen koulutuksessa ja muuallakin yhteiskunnassa.

Esityksestä poimittua

Selvityksessä on tietoja, jotka on kerätty sekä julkisista lähteistä että erikseen tehdyistä haastatteluista ja opiskelijakyselystä.

Korkeakoulujen nykyinen toimintaympäristö on aiempaa kansainvälisempi ja yliopistojen kansainvälisten ja kansallisten tehtävien yhdistäminen on aiheuttanut muutoksia opetus- ja tutkimuskäytäntöihin. Erityisesti vuonna 2004 alkanut Bolognan prosessi on moninkertaistanut kansainvälisten opetusohjelmien määrän ja muuttanut täysin yliopistojen kielikäytännöt.

Erityisesti maisterivaiheen opinnot ovat muuttuneet melko laajalti englanninkielisiksi ja noin kolmanneksella kansalliskielisen koulusivistyksen saaneista opiskelijoista suomen- tai ruotsinkielinen koulutuspolku katkeaa kandidaattiopintojen jälkeen.

Usein sanotaan, että englanti on välttämätön kansainvälinen kommunikaatiokieli - lingua franca. Historiallinen lingua franca on Välimeren itäosissa käytetty, italian ja oksitaanin pohjalta syntynyt Välimeren kauppakieli, jota käytettiin eri kieliryhmien välisessä kommunikaatiossa. Se ei ollut minkään väestöryhmän äidinkieli. Lingua francaa käytettiin puhuttaessa yksinkertaisista asioista eri kieliyhteisöjen välillä. Sen kielioppi ja sanasto olivat hyvin rajallisia. Kun englantia käytetään kansainvälisessä tieteessä, pyritään sen sijaan puhumaan monimutkaisista asioista tarkasti.

Yksinomaan englanniksi annettava opetus ei mitenkään itsestäänselvästi palvele opiskelijoita eikä suomalaista työelämää. Alakohtaiset erot työelämän kielitaitovaatimuksissa ovat kuitenkin suuret ja ne on otettava huomioon.

Suurin osa ulkomaalaisista opiskelijoista saapuu Suomeen maista, joissa englannin kielen taito on Suomea huonompaa.

Yliopistojen kehityssuunta voisi olla kohti monikielisyyttä siten, että yhtäältä kansallisten kielten käyttöä vahvistetaan ja samalla Suomea integroidaan moninapaiseen maailmaan yliopistojen monikielisen opiskelija- ja opetushenkilökunnan kielitaidon avulla. Esimerkiksi kiinan ja venäjän kielen kaltaiset suuret kielet ovat tulevaisuudessakin merkittäviä työelämän kannalta, mutta samalla niillä ilmestyy myös runsaasti eri alojen tieteellistä kirjallisuutta.

Yliopistolain mukaan Suomessa on vain suomen- ja ruotsinkielisiä yliopistoja. Käytännössä englantia käytetään opetuksessa kuitenkin enemmän kuin ruotsia, ja julkaisutoiminnassa enemmän kuin suomea ja ruotsia yhteensä.

Suomessa toimii tällä hetkellä 13 varsinaista yliopistoa. Yliopistolaki määrittelee yliopistojen “opetus- ja tutkintokieleksi” suomen (Turun, Tampereen, Oulun, Jyväskylän, Vaasan, Itä-Suomen ja Lapin yliopistoissa sekä Lappeenrannan-Lahden teknillisessä yliopistossa), ruotsin (Åbo Akademissa ja Svenska Handelshögskolanissa) tai suomen ja ruotsin (Helsingin yliopistossa, Aalto-yliopistossa ja Taideyliopistossa). Yliopistoissa nykyisin toiseksi yleisintä opetuksen ja tutkimuksen kieltä englantia ei lainsäädännössä erikseen mainita, mutta laki antaa mahdollisuuden käyttää opetus- ja tutkintokielenä ja opintosuoritusten kielenä myös muita kieliä kuin laissa mainittuja tutkinto- ja opetuskieliä

Aalto-yliopistossa englanti on tosiasiallisesti syrjäyttänyt suomen opetuskielenä, kielelliset oikeudet toteutuvat vain “näennäisesti” eikä tilanne ole lainmukainen.

Helsingin yliopistossa maisteriohjelmista alle puolet on edes nimellisesti kansalliskielisiä ja todellisuudessa monissa niistäkin osa opetuksesta järjestetään englanniksi. Monilla aloilla ja jopa yhdessä kokonaisessa tiedekunnassa (biotieteellisessä tiedekunnassa) kansalliskielistä maisteritason opetusta ei ole käytännössä lainkaan. Myös muut luonnontieteitä opettavat tiedekunnat opettavat lähinnä englanniksi. Suomenkielisin on teologinen tiedekunta, jonka ainoa maisteriohjelma on suomenkielinen. Myös esimerkiksi lääketieteellisessä tiedekunnassa enemmistö koulutusohjelmista on suomenkielisiä.

Maisteriopintojen englanninkielistyminen on verrattain tuore ilmiö. Vielä alle kymmenen vuotta sitten maisteritason opinnoissa opetuskielenä näyttäisi olleen suurelta osin suomi.

Ehdottomasti pisimmälle englanninkielinen opetus on viety Aalto-yliopistossa, jonka opetuskieli on suurimmassa osassa koulutusohjelmista englanti. Aalto-yliopiston opinto-ohjelmien luettelosta löytyy 94 koulutusohjelmaa, jotka ovat yksikielisesti englanninkielisiä, 15 ohjelmaa, joiden kieliksi on ilmoitettu englanti, suomi ja ruotsi (tässä järjestyksessä), 30 ohjelmaa, joiden kieleksi on ilmoitettu suomi ja ruotsi, ja kolme yksikielisesti suomenkielistä koulutusohjelmaa. Erityisen englanninkielistä on tekniikan ja kauppatieteiden opetus.

Niissä yliopistoissa, joissa kandidaatintyöt löytyvät julkisista tietokannoista, on suomi pääasiallinen kandidaatin opinnäytteen kieli, lukuun ottamatta Aalto-yliopistoa, jossa kanditasonkin opinnäytteistä tehdään englanniksi lähes puolet.

Aalto-yliopiston vuosiraportin mukaan vuonna 2022 kanditasolla opiskeli 6 999 opiskelijaa, joista “kansainvälisiä” eli ilmeisestikin ulkomaalaisia opiskelijoita oli vain 595 eli 8,5 %. Toisin sanoen valtaosan englanninkielisistä kandidaatintöistä ovat laatineet suomen- ja ruotsinkielisen koulusivistyksen saaneet opiskelijat.

Pro gradujen ja diplomitöiden osalta ilmenee, että kansalliskieliset maisteri- ja diplomityöt vähenevät ja englanninkieliset lisääntyvät kaikissa yliopistoissa aikavälillä 2011–2021. Koko maan tasolla englanniksi kirjoittaa lopputyönsä jo 38 % opiskelijoista. Vuonna 2011 vastaava luku oli 30 %, mutta tätä ei voi pitää täysin vertailukelpoisena, sillä lähes puolet vuoden 2011 aineiston englanninkielisistä graduista olivat Aalto-yliopistosta, jossa 80 % kirjoitti gradunsa englanniksi jo tuolloin. Kaikissa muissa tutkituissa yliopistoissa on havaittavissa voimakas englanninkielisen kirjoittamisen kasvutendenssi.

Poikkeus englanninkielisyyden kasvutendenssistä onkin ainoastaan Aalto-yliopisto, jossa jo vuonna 2011 tehtiin neljä viidesosaa diplomitöistä tai vastaavista tutkielmista englanniksi. Aalto-yliopistossa kehitys ulottuu nyt jo kandidaatintöihinkin, joista englanninkielisten osuus oli noussut tutkittuna ajanjaksona 7 %:sta lähes puoleen (45 %).

Aalto-yliopistossa ja Lappeenrannan-Lahden teknillisessä korkeakoulussa englanninkieliset lopputyöt muodostavat selvän enemmistön. Niiden osuus on huomattavan korkea (40 ja 50 %) myös niissä korkeakouluissa, jotka yliopistolain mukaan ovat yksikielisesti ruotsinkielisiä, Åbo Akademissa ja Svenska Handelshögskolanissa. Suomen- ja ruotsinkielisten lopputöiden määrä (57 % ja 4 %) on selvästi alempi kuin suomen- ja ruotsinkielisten väestöosuus Suomessa (86 % ja 5 %).

Vertailun vuoksi todettakoon, että Suomen yliopistojen opiskelijoista on ulkomaalaisia noin 11 000 tai 7 %, kun opiskelijoiden kokonaismäärä on noin 160 000. Nämä luvut osoittavat, että englanninkielisten maisterintutkielmien kirjoittajista valtaosa on saanut suomen- tai ruotsinkielisen koulusivistyksen ja että noin kolmasosa suomen- tai ruotsinkielisen koulusivistyksen saaneista maistereista tehnee tällä hetkellä lopputyönsä englanniksi.

Lopputöiden kielivalinnoissa käy siis ilmi jo esille nostettu ilmiö, että kandidaatin- ja maisterinopinnot tehdään yhä useammin eri kielillä. Selvitystä varten on kysytty eri tahoilta mm. fokusryhmähaastatteluissa, miten suomalaisia ylioppilaita valmistetaan kirjoittamaan englanninkielisiä tieteellisiä tekstejä.

Huolestuttavaa on, että ilmeisesti lähes kaikissa tapauksissa riittävän kielitaidon hankkiminen ja opinnäytteiden kieliasu jää opiskelijan itsensä vastuulle. Vaikka yliopistot edellyttävät englannin käyttöä varsin korkealla tasolla – eksaktia tieteellistä ilmaisua sisältävissä laajoissa tutkielmissa –- ei englanninkielistä kirjoittamiskoulutusta tarjota opiskelijoille systemaattisesti.

Kielikeskukset kyllä järjestävät tieteellisen kirjoittamisen kursseja englanniksi, mutta opiskelijoita ei vaadita käymään niitä mitenkään järjestelmällisesti ja käytännössä opiskelija voi itse arvioida, riittääkö hänen kielitaitonsa englanniksi kirjoittamiseen.

Fokusryhmähaastatteluissa monet opettajat ilmoittivat itse korjaavansa opiskelijoiden englanninkielisiä tekstejä.

Erityisesti teknisillä aloilla toimivissa yliopistoissa eli Aalto-yliopistossa ja Lappeenrannan-Lahden teknillisessä korkeakoulussa on englanti jo lähes yksinomainen tohtorinväitöskirjojen julkaisukieli. Kaikissa muissakin tutkituissa yliopistoissa on englanninkielisten väitöskirjojen osuus yli 70 % tohtorin opinnäytetöistä, lukuun ottamatta suhteellisen pientä Lapin yliopistoa, jossa on paljon suomenkielisimpiin tieteisiin kuuluvien kasvatustieteiden ja oikeustieteiden opetusta.

Suomen- ja ruotsinkielisten väitöskirjojen määrä on yhteensä vain 13 % kaikista väitöskirjoista. Osuus on laskenut vertailuajankohtana seitsemän prosenttiyksikön verran. Määrä on niin pieni, että voi kysyä, missä määrin kansalliskielet yhä ovat tutkijakoulutuksessa relevantteja kaikkien alojen työvälineitä. Suomi-spesifien teemojenkin julkaisuun englanninkielisissä tiedelehdissä on vahvoja kannustimia, kuten niiden korkeampi julkaisuluokitus ja laajempi lukijakunta.

Englanninkielisiä väitöskirjoja pidetään myös opiskelijakyselyn ja fokusryhmähaastattelujen valossa urakehityksen kannalta arvokkaampina julkaisuina. Aikaisemmin humanistisissa- ja yhteiskuntatieteissä ja osin muillakin aloilla vallalla ollut ajattelumalli, että väitöskirjat voivat saada lukijakuntaa myös yliopistoyhteisön ulkopuolella, näyttää muuttuneen marginaaliseksi.

Suosituksia

Selvitys sisältää suuren määrän suosituksia. Seuraavassa joitakin poimintoja.

Kansalliskielisten koulutusohjelmien tutkintorakenteet tulee muuttaa sellaisiksi, että tutkinnon voi tosiasiallisestikin suorittaa kokonaan kansalliskielisillä kursseilla.

Yliopistojen tulossopimuksiin tulee kirjata, miten suuri määrä valmistuneita koulutetaan kansalliskielisissä koulutusohjelmissa; määrän on oltava riittävän suuri kaikkia työmarkkinoiden tarpeita varten, erityisesti julkisissa laitoksissa (sairaalat, koulut, kunnat ym.) ja kansalliskielisiin ohjelmiin pitää saada myös kansainvälisiä opiskelijoita.

Ulkomailta rekrytoitaville opettajille tulee järjestää mahdollisuus opiskella riittävästi kansalliskieltä työajalla siirtymäajan puitteissa.

Kansalliskielten opinnot tulee lisätä kaikkiin kansainvälisiin maisteriohjelmiin osana pakollista tutkintorakennetta; opintojen tulee olla riittävän laajoja ja suuntautua suomalaisen työelämän tarpeisiin.

Alennukset lukukausimaksuihin niille kansainvälisille opiskelijoille, jotka hankkivat kansalliskielen taidon.

Yliopistoissa painopiste sellaisten kansainvälisten opiskelijoiden valintaan, joilla on jo jonkin verran suomen tai ruotsin kielen taitoa.

Valmistavan kieliopintoihin keskittyvän vuoden luominen kansainvälisille opiskelijoille. Valmistavan vuoden jälkeen kansainväliset opiskelijat siirtyisivät suoraan kansalliskieliseen maksuttomaan opinto-ohjelmaan.

Yliopistojen rahoitusmalleihin (sekä perusrahoitukseen että kilpailtuun tutkimusrahoitukseen) tulee lisätä kansalliskieliseen opetukseen ja julkaisemiseen kannustavia rahoitusperusteita.

Niihin opinnäytetöihin, jotka kirjoitetaan englanniksi tai muulla kielellä, tulee lisätä laaja suomen- tai ruotsinkielinen tiivistelmä (esim. 3–5 s.).

Kansainvälisen henkilökunnan äidinkielten asemaa tulee vahvistaa yliopistoissa; esimerkiksi kiinan, hindin tai venäjän kielet ovat suuria maailmankieliä, joilla on varsin merkittävä potentiaali myös suomalaisen työelämän kannalta – opiskelijoita tulee kannustaa hankkimaan kielitaitoa myös muissa vieraissa kielissä kuin englannissa.

Tieteellisen - ja tietokirjallisuuden kirjoittamiseen ja kääntämiseen on suunnattava nykyistä enemmän resursseja.

HUOM: Pääosan edellä olevasta tekstistä olen kopioinut Saarikiven ja Koskisen tekemästä selvityksestä. Saarikiven esitys kävi läpi nämä samat asiat hieman rennommalla puhetyylillä.

-------------

Martti Annanmäki                                                                                                                                 9.12.2023

Suomen kielen asema tieteen ja tutkimuksen kielenä: esitelmä TEKin kerho Pilkun tilaisuudessa 6. marraskuuta 2023.

Janne Saarikivi on yhdessä Jani Koskisen kanssa tehnyt selvityksen yliopistojen kielivalinnoista ”Monikielistä sivistystä vai englanninkielisiä ratkaisuja? Selvitys on tehty Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta, ja se on julkaistu OKM:n julkaisusarjassa numerolla 2023:24. Pilkun tilaisuudessa Saarikivi kertoi selvityksen tuloksista.

Selvityksen tilasi entinen tiedeministeri Petri Honkonen. Selvityksessä keskeisenä asiana oli selvittää kielikäytänteitä eri yliopistoissa. Mitä kieltä kandidaatti- ja maisteritutkinnoissa sekä opinnäytetöissä käytettiin? Osana selvitystä tehtiin myös fokusryhmähaastatteluita ja opiskelijoille suunnattu kysely.

Ohessa poimintoja esityksestä.

Eurooppalainen yliopistojärjestelmä on arabialaisen järjestelmän kopio. Ensimmäiset yliopistot ovat syntyneet Kalifaatin aikana Kairoon ja Bagdadiin. Niissä käytettiin tietenkin arabiaa. Kun siirryttiin Eurooppaan, niin esim. Bolognassa käytettiin latinaa. Myös Pariisiin 1300-luvulla perustetussa Sorbonnen yliopistossa kielenä oli latina.

1640 perustettiin Turun Akatemia, jossa jo 1700 luvulla saatettiin käyttää jonkin verran ruotsia. Tieteen kieli (väitöskirjat) oli kuitenkin latina. 1860-luvulla tehtiin ensimmäisiä suomenkielisiä julkaisuja ja väiteltiin ensimmäisen kerran suomen kielellä.

1900-luvun alkupuolella määrättiin sekä Helsingin, että Turun yliopistojen opetuskieleksi suomi.

Saarikiven esitelmän perusteella voi todeta, että Suomessa on annettu yliopistoissa noin 100 vuoden ajan suomenkielistä opetusta. Nyt siitä ollaan luopumassa vapaaehtoisesti. Synkkä ennustus on, että kohta tehdään viimeiset suomenkieliset väitöskirjat.

Bolognan prosessi, joka alkoi vuonna 2004, on aiheuttanut sen, että kieliolot ovat muuttuneet suomalaisissa yliopistoissa. Bolognan prosessin ideana oli saada aikaan yleiseurooppalainen tutkintojärjestelmä, jossa opiskelijoiden olisi helppo siirtyä yliopistosta toiseen. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan kieliolosuhteista ollut minkäänlaista puhetta. Puhuttiin vain kansainvälisyydestä ja eurooppalaisuudesta.

Samanlainen kehitys kuin Suomessa, on tapahtunut myös muissakin Euroopan maiden yliopistoissa. Bolognan prosessin seurauksena eurooppalaisiin yliopistoihin on syntynyt yli 10 000 englanninkielistä maisteriohjelmaa.

Noin 10 vuotta sitten englanninkielisiä maisteriohjelmia oli vain muutamia, mutta nykyisin monissa ylipistoissa on jo enemmistö maisteriohjelmista englanninkielisiä. Suomenkielisissäkin maisteriohjelmissa on yleensä englanninkielisiä osioita.

Opiskelijoille suunnatussa opetuskieleen liittyvässä kyselyssä eniten vastauksia tuli kielitieteilijöiltä ja toiseksi eniten teknisten tieteiden opiskelijoilta (pääasiassa Aalto-yliopistosta ja Tampereen yliopistosta). Vastauksissa oli yllättävänkin paljon tyytymättömyyttä kielioloihin.

Tekniikan alan henkilöt tuntuivat olevan sitä mieltä, että englannin kielistä opetusta ei ole tarpeeksi. Toisaalta esim. lääkärit taas olivat sitä mieltä, että opetuksen tulee olla pääasiassa suomenkielistä. Myös kasvatustiede, oikeustiede ja teologia olivat aloja, joilla on pääasiassa suomenkielistä opetusta.

Esimerkiksi Aalto-yliopistossa yli 90 % maisteriohjelmista on englanninkielisiä ja kandiohjelmistakin noin puolet.

Helsingin yliopistossa esim. matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa on yksi suomenkielinen ohjelma. Kaikkiaan tämä tarkoittaa sitä, että tiedekunnassa on kansainvälisiä opettajia, jotka opettavat englanniksi, eivätkä ota vastaan suomen- tai ruotsinkielisiä opinnäytteitä.

Teknillisillä aloilla suuri osa graduista tehdään englanniksi ja kuitenkin noin kolme neljäsosaa opiskelijoista on sellaisia, joilla on suomen- tai ruotsinkielinen koulusivistys.

Kansainvälien tutkimus on tärkeää, joten on ymmärrettävää, että jatkotutkinnot (väitöskirjat) tehdään pääasiassa englanniksi. Herää kuitenkin kysymys, missä määrin suomen kieli on monialaisesti käytettävä tieteen kieli, jolle syntyy terminologiaa, jota käytetään luovassa tieteellisessä ajattelussa.

Ihmisillä on yleensä käsitys, että englannilla pärjää missä vain. He eivät kuitenkaan ole käyneet missä vain. Maapallolla on suuria alueita, joissa englannilla ei tule toimeen. Englantia pidetään eräänlaisena yleiskielenä ”lingua francana”.

Aikoinaan lingua franca oli Välimeren itäosien kieli, jolla viestivät arabit, espanjalaiset, portugalilaiset ja ne ryhmät, jotka asuivat Balkanilla ja Italian alueella. Sillä oli romaaninen pohja arabialaisilla sanoilla ryyditettynä. Kaikki merimiehet ja kauppamiehet osasivat sitä monen sadan vuoden ajan. Kielessä oli hyvin vähän sanoja ja hyvin vähän kielioppia ja sitä käytettiin, kun haluttiin puhua yksinkertaisista asioista vähän.

Tiede puolestaan on sellaista, että siinä puhutaan monimutkaisista asioista paljon. Siihen ei sovellu kovin yksinkertainen kieli.

Maailmassa on kaikkiaan noin 10 000 kieltä. Näistä 10 on sellaisia, joita puhuu puolet maailman väestöstä. Englantia enemmän puhujia on kiinalla ja espanjalla. Maailman väestöstä noin 1,5 miljardia osaa englantia jollakin tasolla. Englantia äidinkielenään puhuvia on noin 400 miljoonaa.

Jostain syystä Suomessa on traditiona puhua kansainvälisyydestä, mutta sillä kuitenkin tarkoitetaan englanninkielisyyttä. Maailmassa on paljon tieteen traditioita, jotka eivät ole englanninkielisiä. Vahvimmat näistä ovat ranskankielinen, venäjänkielinen, espanjankielinen ja saksankielinen ja tietenkin myös Kaukoidässä käytössä olevat kielet.

Suomen yliopistot ovat joko suomen- tai ruotsinkielisiä tai kaksikielisiä. Englanninkielisiä yliopistoja ei maassamme tulisi olla. Yliopistoilla on runsaasti erilaisia kielistrategioita, mutta ne tuntuvat olevan kovin ympäripyöreitä ilman mitään sitovia määräyksiä.

Yliopistoissa kieliolosuhteet ovat hyvin säätelemättömät. Niissä on paljon kansainvälisiä opiskelijoita ja kansainvälistä henkilökuntaa, mutta ei ole minkäänlaisia suunnitelmia siitä, minkälaista kielitaitoa heiltä vaaditaan, eikä minkäänlaisia prosesseja sille, miten heille opetetaan kansalliskieliä.

Korkeakoulupoliittinen selonteko vuodelta 2022 linjaa, että ulkomailta tulisi korkeakouluihin opiskelijoita kolme kertaa enemmän, kuin on nykyisin. Tällä hetkellä ulkomaisia opiskelijoita on noin 7 %. Toisena tavoitteena on, että valtaosan opiskelijoista tulisi työllistyä Suomessa.

Tällä hetkellä kansainvälisistä opiskelijoista työllistyy Suomessa alle 50 %. Ylivoimaisesti suurin syy työllistyä Suomeen, on suomalainen puoliso tai partneri. Toisena syynä on se, että opiskelija on oppinut suomen kielen.

Myös sosiaaliset hierarkiat rakentuvat eri kielissä eri tavoilla. Selvityksessä tuli esille, että kun sisäisessä kommunikaatiossa kieli vaihtui suomesta englanniksi, niin sosiaaliset suhteet muuttuivat. Kävi niin, että ne, jotka aikaisemmin puhuivat kaiken aikaa, olivatkin hiljaa ja ne, jotka olivat aikaisemmin hiljaa, puhuivat kaiken aikaa. Kielen vaihtumisella voi olla suuri merkitys sosiaalisten suhteiden muodostumiselle.

Haastatteluissa tuli myös esille, että suomenkieliset opiskelijat osasivat englantia paremmin, kuin kansainväliset opiskelijat ja monesti opettajat joutuivat opettamaan heille englantia. Opettajille oli hieman outo ajatus, että kansainvälisille opiskelijoille voisikin opettaa englannin sijaan suomea.